Koe takana ja treeniä edessä...
Olimme tänään Inkoossa uusimassa aiemmin epäonnistunutta alokasluokkaa, mutta niin epäonnistuttiin myös tänään. Myönnetäköön, että nyt pitäisi saada ohjaajalle motivaatiota runsaasti lisää tokon suhteen...
Kun saavuin Kassun kanssa koepaikalle, se oli hermostunut ja kyttäili kaikkia ihmisiä ja koiria. Keskittymiskyky -mikä se on?
Onneksi Kassu rauhoittui jonkin ajan kulttua ja alkoi olemaan kuulolla.
Koe alkoi lupaavasti ja koira oli energinen ja vireessä, mutta selvästi hermostunut siirtymätilanteissa. Tuomari rokotti heti pari pistettä Kassun seuraamisista, koska koira painoi ohjaajan jalkaa. Eli hyvin tiivis.
Luoksetulossa Kassu sai jonkin ajatuksen, koska jätin koiran istumaan ja kun käännyin, koira oli mennyt maahan. :(
Jäävistä liikkeistä lähti yksi piste, tiiviin seuraamisen takia.
Kun olimme menossa estehypylle suorittamaan viimeistä liikettä, Kassu sai taas kuningasidean, kun näki kehänauhalla olevat noutokapulat. Kassu yritti lähteä kapuloille, mutta sain sen tiukalla käskyllä takaisin. Samalla kun olimme lähestymässä hyppyestettä, koira varasti! Se hyppäsi esteen omatoimisesti ja koe oli sitten siinä meidän osalta. :(
Ja tässä tämän päivän pisteet:
Tuomari: R. Räsänen
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 7
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 8
Yht. 2-tulos 153p.
Kun poistuimme kehästä, niin saimme heti pahoitteluita epäonnistumisesta, mutta runsaasti kiitosta näyttävästä seuraamisesta! Eräs ihminen tuli kysymään, että kisaanko koiran kanssa pk-puolella, kun sen seuraamiset olivat todella vietikkäät, energiset ja täyskäännökset huikeat. Tuomarikin antoi erityistä kiitosta näyttävistä täyskäännöksistä.
Ohjaaja, eli minä, opin tänään sen, että siirtymätilanteet tehdään ehdottoman hallitusti ja koiran kehuminen kehässä on vain suullista. Näköjään koiran sinkoileva mielentila saa paketin leviämään, ellei ole koko ajan käskynalaisena.
Laitan ensimmäisen koekäynnin tulokset myös tässä samalla.
16.9.2012 Ylöjärvi, tuomari M. Pehkonen
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 (jäi seisomaan)
Luoksetulo 7
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 8
Yht. 2-tulos 153p.
Helatorstaina yritämme taas uudelleen ja katsotaan sitten, mitä tehdään...
lauantai 27. huhtikuuta 2013
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Tehokuuri paikallaanmakuuta
Tänään menimme aamupäivästä treenaamaan kentälle treenikavereiden kanssa ja minun teemani oli selkeä: paikallaanmakuuta ja kytkettynä seuraamista. Seuraamiset sujuivat hyvin ja koira toimi oikeassa mielentilassa. Myös kentälle tulo ilmoittautumisineen sujui hyvin ja hallitusti.
Paikallaanmakuut teimme pk-tyylisesti ja aluksi kaikki sujuikin ongelmitta. Kun häiriökoirakko (Kassun hoitotäti) teki luoksetuloja toisen kerran, Kassun ollessa siinä vaiheessa paikallaanmakuussa 10 minuuttia, se nousi seisomaan ja hiippaili hieman. Tämän jälkeen teimme monta korjaavaa suoritusti, jopa liioitellun vaikeasti, ja ne sujuivat hyvin. Onneksi!
Saimme toisen koirakon vielä samoihin treeneihin antamaan häiriötä paikallaanmakuuseen. Kassu pysyi hienosti, mitä nyt siirsi kerran lonkkaansa.
Iltapäivällä treenasin vielä pk-paikallaanmakuuta uuden häiriökoirakon kanssa, eikä mitään ongelmia ollut. Kassu korjasi jalan asentoa, muuten oli keskittynyt ja rauhallinen.
Palkkasin koiran aivan uudella tavalla: ennen kuin lähdimme kotoontamme, nappasin lapselta jääneen munakkaan leivän päältä ja laitoin sen taskuuni (yök!).
Käskin koiran perusasentoon suorituksen jälkeen ja otin nopeasti munakkaan taskusta, jonka Kassu sai hotkaistavaksi. Kassu ilme oli taas niin ihanan hämmästynyt moisesta yllätyksestä! Kyseessä on siis maailman ahnein koira. Lopuksi teimme kivaa palloleikkiä. On minulla vain niin ihana koira!
Tänään menimme aamupäivästä treenaamaan kentälle treenikavereiden kanssa ja minun teemani oli selkeä: paikallaanmakuuta ja kytkettynä seuraamista. Seuraamiset sujuivat hyvin ja koira toimi oikeassa mielentilassa. Myös kentälle tulo ilmoittautumisineen sujui hyvin ja hallitusti.
Paikallaanmakuut teimme pk-tyylisesti ja aluksi kaikki sujuikin ongelmitta. Kun häiriökoirakko (Kassun hoitotäti) teki luoksetuloja toisen kerran, Kassun ollessa siinä vaiheessa paikallaanmakuussa 10 minuuttia, se nousi seisomaan ja hiippaili hieman. Tämän jälkeen teimme monta korjaavaa suoritusti, jopa liioitellun vaikeasti, ja ne sujuivat hyvin. Onneksi!
Saimme toisen koirakon vielä samoihin treeneihin antamaan häiriötä paikallaanmakuuseen. Kassu pysyi hienosti, mitä nyt siirsi kerran lonkkaansa.
Iltapäivällä treenasin vielä pk-paikallaanmakuuta uuden häiriökoirakon kanssa, eikä mitään ongelmia ollut. Kassu korjasi jalan asentoa, muuten oli keskittynyt ja rauhallinen.
Palkkasin koiran aivan uudella tavalla: ennen kuin lähdimme kotoontamme, nappasin lapselta jääneen munakkaan leivän päältä ja laitoin sen taskuuni (yök!).
Käskin koiran perusasentoon suorituksen jälkeen ja otin nopeasti munakkaan taskusta, jonka Kassu sai hotkaistavaksi. Kassu ilme oli taas niin ihanan hämmästynyt moisesta yllätyksestä! Kyseessä on siis maailman ahnein koira. Lopuksi teimme kivaa palloleikkiä. On minulla vain niin ihana koira!
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Tokoa, ihmetystä ja oivalluksia... Ja viime hetken paniikki ennen koetta!
Tänään treenasin Kassun kanssa kytkettynä ja vapaana seuraamisia, muutamaa jäävää liikettä ja ruutua. Mutta kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä... Vein koiran hallitusti kentälle ja Kassu vaikutti olevan hyvässä vireessä.
Aloitimme kytkettynä seuraamisella ja sitten alkoi tapahtua: koira jätätti, oli paineistunut ja näytti aivan kauhealle! Pysähdyin, koiran istuessa perusasennossa, ja mietin samalla, että mitäs nyt?
Aloin innostamaan koiraa ja kehumaan pienestäkin yrittämisestä, mutta ei. Se ei onnistunut kuin hetken, ennen kuin koira taas oli paineessa. Siinä sitten alkoi sekunnin sadasosassa kauhukuvat tulemaan mieleeni tämän viikon toko-kokeesta sekä ensi viikon BH-kokeesta. En ikinä menisi tämän koiran kanssa kokeisiin -ajattelin! Vaihdoin koiran taluttimen tottuneesti oikeaan käteeni ja suureksi hämmästykseni koira oli ennallaan! Se seurasi lähes paremmin, kuin koskaan ennen!
Tajusin siinä samassa, että en ole treenannut juurikaan kytkettynä seuraamista ja varsinkaan niin, että talutin olisi vasemmassa kädessä (kuten BH:n säännöt edellyttävät). Kokeilin taas siirtää taluttimen vasempaan käteen kesken liikkeen -romahdus! Koira paineistui ja jätätti, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin. Sain muutaman paremman suorituksen ja koira sai palkkansa.
Tämän kauhean episodin jälkeen oli vuorossa vapaana seuraaminen. Kassu oli aivan mielettömän hyvä, sellaista seuraamista se ei ole koskaan ennen esittänyt. Siinä tein samalla jäävät liikkeet ja ne onnistuivat hyvin.
Halusin koiralle kuitenkin vielä paremman kokemuksen kytkettynä seuraamisista, niinpä otin ne uudelleen. Varmistaakseni koiralle hyvän mielikuvan, otin treenilaukusta koiran huomaamatta, maailman parhaimman vinkuvan pinkki-pallon taskuuni.
Laitoin taluttimen suoraan vasempaan käteeni ja siitä liikkeille. Koira toimi!
Päätin siinä samalla, että nyt pidennän harjoitusta ja varmistan, että koiran vire ja mielentila pysyvät balanssissa. No pysyihän se! Kassun seuraamiset oli todella hyvät! Ja se ilme, kun vinkuva pinkki pläjähti lentoon... <3
Ruutu merkin kautta oli ihan helppo juttu tänään. Olen treenannut omalla pihalla pelkkää ruudun tarjoamista ja se on tuottanut tulosta.
Ajellessani kentältä kotiin, mitetin kovasti koiran käytöstä. Kassu on muuttunut. Se ei enää sähellä niin kovin, pystyy keskittymään ja kuuntelemaan. Sivukäyttäytymisenä se on pehmennyt, häsläyksen ja lapsellisuuden katoamisen myötä.
Päätin peruuttavani Kassun kastraation, koska en uskalla ottaa riskiä, että koira pehmenisi luonteeltaan entisestään. Pitäköön poika vehkeensä, vaikka koskaan niillä ei tule mitään käyttöä olemaan.
Katson huomenna, että onnistuinko luomaan koiralle paremman mielentilan kytkettynä seuraamiseen. Toivottavasti!
Tänään treenasin Kassun kanssa kytkettynä ja vapaana seuraamisia, muutamaa jäävää liikettä ja ruutua. Mutta kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä... Vein koiran hallitusti kentälle ja Kassu vaikutti olevan hyvässä vireessä.
Aloitimme kytkettynä seuraamisella ja sitten alkoi tapahtua: koira jätätti, oli paineistunut ja näytti aivan kauhealle! Pysähdyin, koiran istuessa perusasennossa, ja mietin samalla, että mitäs nyt?
Aloin innostamaan koiraa ja kehumaan pienestäkin yrittämisestä, mutta ei. Se ei onnistunut kuin hetken, ennen kuin koira taas oli paineessa. Siinä sitten alkoi sekunnin sadasosassa kauhukuvat tulemaan mieleeni tämän viikon toko-kokeesta sekä ensi viikon BH-kokeesta. En ikinä menisi tämän koiran kanssa kokeisiin -ajattelin! Vaihdoin koiran taluttimen tottuneesti oikeaan käteeni ja suureksi hämmästykseni koira oli ennallaan! Se seurasi lähes paremmin, kuin koskaan ennen!
Tajusin siinä samassa, että en ole treenannut juurikaan kytkettynä seuraamista ja varsinkaan niin, että talutin olisi vasemmassa kädessä (kuten BH:n säännöt edellyttävät). Kokeilin taas siirtää taluttimen vasempaan käteen kesken liikkeen -romahdus! Koira paineistui ja jätätti, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin. Sain muutaman paremman suorituksen ja koira sai palkkansa.
Tämän kauhean episodin jälkeen oli vuorossa vapaana seuraaminen. Kassu oli aivan mielettömän hyvä, sellaista seuraamista se ei ole koskaan ennen esittänyt. Siinä tein samalla jäävät liikkeet ja ne onnistuivat hyvin.
Halusin koiralle kuitenkin vielä paremman kokemuksen kytkettynä seuraamisista, niinpä otin ne uudelleen. Varmistaakseni koiralle hyvän mielikuvan, otin treenilaukusta koiran huomaamatta, maailman parhaimman vinkuvan pinkki-pallon taskuuni.
Laitoin taluttimen suoraan vasempaan käteeni ja siitä liikkeille. Koira toimi!
Päätin siinä samalla, että nyt pidennän harjoitusta ja varmistan, että koiran vire ja mielentila pysyvät balanssissa. No pysyihän se! Kassun seuraamiset oli todella hyvät! Ja se ilme, kun vinkuva pinkki pläjähti lentoon... <3
Ruutu merkin kautta oli ihan helppo juttu tänään. Olen treenannut omalla pihalla pelkkää ruudun tarjoamista ja se on tuottanut tulosta.
Ajellessani kentältä kotiin, mitetin kovasti koiran käytöstä. Kassu on muuttunut. Se ei enää sähellä niin kovin, pystyy keskittymään ja kuuntelemaan. Sivukäyttäytymisenä se on pehmennyt, häsläyksen ja lapsellisuuden katoamisen myötä.
Päätin peruuttavani Kassun kastraation, koska en uskalla ottaa riskiä, että koira pehmenisi luonteeltaan entisestään. Pitäköön poika vehkeensä, vaikka koskaan niillä ei tule mitään käyttöä olemaan.
Katson huomenna, että onnistuinko luomaan koiralle paremman mielentilan kytkettynä seuraamiseen. Toivottavasti!
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Tokoa lampaiden kanssa
Eiliset iltatreenit pidettiin Somerolla ja kun Kassu päästettiin autosta, se oli aivan paimennusmoodilla. Kesti hetken aikaa viritellä koiran taajuudet tokoon, kun kentän ja lampaat erottivat ainoastaan aita. :)
Teimme Kassun kanssa kokeenomaisen treenin liikkurin avulla ja kyllä se kaiken teki, mitä pitikin. Pieniä siistimisiä täytyy työstää siirtymätilanteissa. Liikkurilta saimme myös loistavia vinkkejä EVL-liikkeisiin.
Saimme myös hyvän häiriötreenin paikallaanmakuussa, kun lampaat rouskuttivat heinää koirien takana. Kassu makasi rauhallisesti ja tarkkaavaisesti.
Paikallaan istumisessa Kassu valui maahan, mutta en ole siitä huolissani -olihan se vasta koiran toinen harjoitus!
Treenin lopuksi oli penturyhmä. Odin pääsi pujottelemaan muiden koirakoiden läpi ja ne sujui hyvin lihapullan avustamana. Sivulletulot ovat myös aika hienot! Pentuluoksetuloissa oli paljon muuta mielenkiintoisempaa, kuin ohjaajan luokse tuleminen. Odin nappasi kesken matkaa maassa olleen kelpien lelun ja lähti sen kanssa rallattelemaan. Eli me keskitymme luoksetuloon häiriön keskellä. :)
Eiliset iltatreenit pidettiin Somerolla ja kun Kassu päästettiin autosta, se oli aivan paimennusmoodilla. Kesti hetken aikaa viritellä koiran taajuudet tokoon, kun kentän ja lampaat erottivat ainoastaan aita. :)
Teimme Kassun kanssa kokeenomaisen treenin liikkurin avulla ja kyllä se kaiken teki, mitä pitikin. Pieniä siistimisiä täytyy työstää siirtymätilanteissa. Liikkurilta saimme myös loistavia vinkkejä EVL-liikkeisiin.
Saimme myös hyvän häiriötreenin paikallaanmakuussa, kun lampaat rouskuttivat heinää koirien takana. Kassu makasi rauhallisesti ja tarkkaavaisesti.
Paikallaan istumisessa Kassu valui maahan, mutta en ole siitä huolissani -olihan se vasta koiran toinen harjoitus!
Treenin lopuksi oli penturyhmä. Odin pääsi pujottelemaan muiden koirakoiden läpi ja ne sujui hyvin lihapullan avustamana. Sivulletulot ovat myös aika hienot! Pentuluoksetuloissa oli paljon muuta mielenkiintoisempaa, kuin ohjaajan luokse tuleminen. Odin nappasi kesken matkaa maassa olleen kelpien lelun ja lähti sen kanssa rallattelemaan. Eli me keskitymme luoksetuloon häiriön keskellä. :)
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Viimeiset hallitreenit ovat ohi
Tänään oli Turussa tämän kevään viimeiset häiriötreenit hallilla. Nyt odotellaan viimeistenkin lumien lähtöä, niin pääsemme siirtymään ulos tokoilemaan.
Kassun kanssa oli taas ongelmia enemmän kuin tarpeeksi. Syystä tai toisesta koira poikitti voimakkaasti seuratessa ja se sitten näkyy aivan kaikessa. Eli nyt vain oikean asennon työstämisen kimppuun.
Tunnarit... Mitä ne on? Metsään meni, mutta en ota stressiä niistä. :) Kyllä se ehkä ne joskus oppii vaikeissakin olosuhteissa.
Ruutu on edelleen ongelmallinen Kassulle. Sen on kovin vaikea hahmottaa edessä olevaa ruutua, eikä ymmärrä mitä siltä halutaan, kun tulee ruutuun lähetys. Nyt ei voi treenata yhtään ilman tarkettia tai lelua. Jos lelu on ruudussa, ei järki ole päässä: Kassu kaahottaa innoissaan ruutuun tajuamatta yhtään, miten se lelun sai. Tarketin avulla keskittyminen on parempaa ja se tietää, että se johtaa palkkaan.
Pieni "ahaa -elämys" on syttynyt ohjaajalle (kiitos Helin)! Voisiko ohjaajan katseella ja käsien liikkeillä olla jotain vaikutusta siihen, että liike on aina vain niin vaikeaa... ;)
Jotain hyvää oli myös illan treeneissä. Kassu istui paikallaanolon ensimmäistä kertaa ryhmässä. Se istui rauhallisesti ja tarkkaavaisesti.
Odin hallilla mukana ja ihan avoimesti ja reippaasti pikkuinen käyttäytyi. Makupalat kelpaa milloin vain ja leikki kelpaa missä vain. Edelleenkään Odin ei ole halukas tarjoamaan leluaan ohjaajalle, mutta eiköhän se ajan kanssa muutu. :)
Tänään oli Turussa tämän kevään viimeiset häiriötreenit hallilla. Nyt odotellaan viimeistenkin lumien lähtöä, niin pääsemme siirtymään ulos tokoilemaan.
Kassun kanssa oli taas ongelmia enemmän kuin tarpeeksi. Syystä tai toisesta koira poikitti voimakkaasti seuratessa ja se sitten näkyy aivan kaikessa. Eli nyt vain oikean asennon työstämisen kimppuun.
Tunnarit... Mitä ne on? Metsään meni, mutta en ota stressiä niistä. :) Kyllä se ehkä ne joskus oppii vaikeissakin olosuhteissa.
Ruutu on edelleen ongelmallinen Kassulle. Sen on kovin vaikea hahmottaa edessä olevaa ruutua, eikä ymmärrä mitä siltä halutaan, kun tulee ruutuun lähetys. Nyt ei voi treenata yhtään ilman tarkettia tai lelua. Jos lelu on ruudussa, ei järki ole päässä: Kassu kaahottaa innoissaan ruutuun tajuamatta yhtään, miten se lelun sai. Tarketin avulla keskittyminen on parempaa ja se tietää, että se johtaa palkkaan.
Pieni "ahaa -elämys" on syttynyt ohjaajalle (kiitos Helin)! Voisiko ohjaajan katseella ja käsien liikkeillä olla jotain vaikutusta siihen, että liike on aina vain niin vaikeaa... ;)
Jotain hyvää oli myös illan treeneissä. Kassu istui paikallaanolon ensimmäistä kertaa ryhmässä. Se istui rauhallisesti ja tarkkaavaisesti.
Odin hallilla mukana ja ihan avoimesti ja reippaasti pikkuinen käyttäytyi. Makupalat kelpaa milloin vain ja leikki kelpaa missä vain. Edelleenkään Odin ei ole halukas tarjoamaan leluaan ohjaajalle, mutta eiköhän se ajan kanssa muutu. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)