Kevätflunssaa ja vinkupalloja

Koirat ovat olleet viime päivät oloneuvoksina ja saaneet tyytyä juoksemiseen metiköissä, kun kauhea flunssani ei ole antanut mahdollisuuksia enempään. Pennun kanssa toki tehdään päivittäin kotipihallakin uusien juttujen opetteluja. Kassun rooliksi jää lähinnä lasten liukureiden ja muiden lumen alta löytyvien tavaroiden kerääminen minulle.

Eilen kävin Kassun ja Odinin kanssa treenaamassa tokoa, siitäkin huolimatta, että ääneni saattaa kadota ja epämääräisten käskyjen sijaan tulee kauheita yskänpuuskia. :D

Kassun kaukkarit sujuivat aivan loistavasti, kun en käytä käsimerkkejä. Kunpa saisin saman tekniikan ja tarkkuuden toimimaan myös käsimerkkejä käyttäen... Ja taas ruudussa koira yritti mennä reunaan merkille, eih! Onneksi loppuviimein tuli nappisuoritus ja toivotaan, että Kassu alkaisi ymmärtämään, mitä siltä halutaan.

Odin on oppinut sivulletulon niin hienosti, ettei pikku-ukosta voi olla kuin ylpeä. Kontaktinhakuisuus ja tekemisenhalu on edelleen ihailtavaa. Vielä kun pentu toisi lelupalkkansa ohjaajalle, eikä lähtisi häntä tötteröllä, ylpeydestä pakahtuen, rallattelemaan "kunniakierroksiaan". Kahden lelun taktiikka on tässäkin hyvä ratkaisu.

Kävin jokunen päivä sitten Odinin kanssa paikallisessa eläinkaupassa uusimassa kadonneita klikkereitä ja palloja. Satuin huomaamaan siellä vinkuvia tennispalloja! Tiesin heti, että Kassu rakastaisi niitä! Pallot on testattu ja kelvollisiksi todettu:

Kassu vinkupalloineen toivottaa kaikille leppoisaa pääsiäisenaikaa!

Koepainotteinen kevät tulossa...

Tänään koirahallilla Kassun treenit sujuivat taas tasomme mukaisesti. Päivän ohjelmana oli paikallaan makuu, liikkeestä seisominen ja maahanmeno, noudot, merkin kautta ruutu (Kassu oli loistava!), tunnarit ja seuraamisia. Pieniä viilaamisia tuntuu olevan liikkeissä kuin liikkeessä, mutta eiköhän ne saada kuntoon. Tunnarit olivat taas tänäänkin helppo juttu koiralle.

Tarvitsemme täysin vieraan liikkeenohjaajan avuksemme, jotta näkisin, vaikuttaako se koiran työskentelyyn jotenkin. Täytyy Turun treeneissä hyödyntää tätä mahdollisuutta. :)

Tänään on myös kulutettu aikaa tietokoneella, etsien toko-kokeita keväälle. Jos on lykkyä matkassa, ja pääsemme niihin kokeisiin mitä katsoin (ja koira toimii niissä), niin toukokuussa olisi tarkoitus startata voittajaluokassa.

Odinin kanssa mentiin aika samoin, kun edelliselläkin treenikerralla. Pikkuhiljaa toivoisin saavani enemmän häiriötä sen kanssa treeneihin, kun yhteistyö ohjaajan kanssa toimii hyvin. Salolaiset innokkaat voivat ilmoitella, jos haluavat treenata joskus kimpassa, niin saadaan hyödynnettyä häiriötä molemmin puolin. :)

 Onnistumisen päivä!

Tänään piti mennä treenaamaan agilityä Turkuun, mutta se siirtyi ensi viikolle, eli taas oli aikaa tokoilla koirahallilla! Ja mikäs sen kivempaa, koska erästä "neuvonantajaani" lainatakseni, toko on kivaa!

Suunnitelin Kassulle taas treenattavat kohdat valmiiksi ja otin itselleni asenteen, tänään me osataan!
Aloitin treenin tunnarikapuloiden pitämisellä, eli tarkoitus on, että koira luovuttaisi kapulat ilman hampaanjälkiä ja rauhassa pitäen. Kaksi tunnarikapulaa meni roskiin, kun Kassu innostui käyttämään puruvoimaa ja ne halkesivat... Saimme kuitenkin valtaosan onnistuneita suorituksia.

Tunnistusnouto loi taas uskoa minuun: jos me ei eilen niitä osattu, niin tänään me osattiin, sillä koira toimi osaamistasonsa mukaisesti! Kassu lähti "omalle" energisesti, keskittyneesti ja tarkasti. Se haisteli kaikki tunnarikapulat, mutta ei koskenut. "Oma" nousi varmasti ja luottavaisesti ylös, koira myös luovutti sen todella kauniisti. Jes!

Ruudussa Kassun sijainti alkaa olla hyvä, kun tarketti on auttamassa oikean paikan löytymistä. Myös merkiltä ruutuun lähettäminen sujuu, mutta tämän liikkeen onnistuminen on niin koiran mielentilasta kiinni. Jos sillä on "nyt häselletään"-moodi päällä, niin takuulla se ei näe ruutua, vaan juoksee aivan muualle... Keskittymiskyky olisi tässä kohtaa kova sana!

Hyppynouto sujui metallikapulalla loistavasti ja luovutusosa oli kunnossa. Samoin tasamaanouto sorvatulla kapulalla oli kunnossa, mitä nyt loppuasento olisi saanut olla vieläkin korrektimpi. Luovutukset tapahtui tiiviillä ja rauhallisella otteella.

Odin toimi reippaasti ja pennun oppimisen ilo on jotain niin käsittämätöntä! Pennun kanssa on niin ihanaa mennä koirahallille, kun se ryhtyy välittömästi tarjoamaan katsekontaktia, ilmellä -"tehdään jo!"
Odinin kanssa teimme vauhdikkaita luoksetuloja apuohjaajan avustamana, ruutuun lähettämistä, kontaktin vahvistamista ja leikkiä.

Tätä kirjoittaessani olen edelleen niin tyytyväinen poikiin, mutta myös hyvin tyytyväinen kaikkiin epäonnistumisiimme: ilman niitä en osaisi nauttia tästä hetkestä näin kovin! Virheet opettaa. :)

Pennun elämää on oppimista, tihutöitä ja nukkumista!
Odin on oppinut hienosti tarjoamaan istumista, maahanmenoa ja seisomista. Perusasento on työnalla ja Kassusta poiketen, opetan Odinin kiertämään ohjaajan sivulle tullessa. Luotan siihen, että näin saan Odinille korrektimmat perusasennot, kuin Kassulle. Ruutu on toinen työnalla oleva projekti ja pikkuisen on mukavaa kirmailla ruutuun, kun tarkettiin on jo kovin ehdollistuttu.
Luoksetulot ovat myös ulkona vahvat, joten pentu saakin rallatella omalla pihalla ja metikössä vapaana. Mikäs sen parempaa liikuntaa, kuin omaehtoinen liikkuminen. :)

Oppiminen on siis kivaa, mutta niin on kaaoksen aikaan saaminenkin! Odin on mestari tekemään pieniä tihutöitä ja joka paikassa olisi apuna. Apuna tosiaan... :) Outoa, että makuuhuoneessa, takkahuoneessa ja lastenhuoneissa on kielto -Odinilta pääsy kielletty! :D Portit ovat pop!
 Pennut ovat kaikesta huolimatta jotain niin vastustamattoman ihanaa ja suloista, terävine hampaineen. Perheemme elämä olisi yhtä kokemusta köyhempi, jos emme saisi kokea elämää bordercolliepennun kanssa.

Tänään aamulla Kassun tokotreenit menivät hyvin ja huonosti. Saimme kaksi päivää sitten paljon uusia vinkkejä, kuinka Kassun ongelmakohdat saadaan toimiviksi. Teimme hallilla suunnitelmien mukaisen treeniohjelman ja koira toimi paremmin. Luoksetulojen pysäytykset ovat aiheuttaneet jumittamista, joten nyt vedetään pelkkiä läpijuoksuja.

Juuri kaksi päivää sitten kehuin Kassun veljen omistajalle, kuinka koira oppi tunnarit kuin itsekseen. Ja pöh! Tänään huomasin liikkurina toimineen mieheni kanssa, ettei koirani osaa tunnareita!
Kassu kaahottaa liiassa hösellystilassa tunnareille, ei keskity, ei haistele, nostelee ihan mitä sattuu... Lopulta kuitenkin helpotettiin tunnaria niin paljon, että saatiin onnistunut loppusuoritus.

On näissä pojissa vielä tekemistä, että saadaan nimen eteen se odotettu TVA. :)

Kassun ja Odinin treeniblogi valmistuu hitaasti... :)